Mappe lähti eilen uuteen kotiin. Itkuhan siinä tuli, eikä mikään pieni... Vaikka Mappe ei enää sopinutkaan minun käyttööni, on se silti älyttömän rakas. Olen kasvanut teinistä nuoreksi naiseksi sen rinnalla. Olen oppinut ottamaan asioista vastuuta, nähnyt niin hyvät, kuin huonot puolet hevosen omistamisessa. Kokenut ilot ja surut sen kanssa. Melkein 7 vuotta, se on pitkä aika. Paljon ehti tapahtua, ja molemmat muutuimme sinä aikana todella paljon.
Nyt tuntuu haikealta ja tyhjältä kaiken tämän jälkeen, mutta tiedän, että ratkaisu oli oikea. Mappe saa ansaitun "eläkkeensä" maastohumputtelijana, ja minä voin keskittyä varsani kanssa touhuamiseen, kunhan saan sen kotiin. Yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa...
Eipä minulla muuta, kiitos Mappe näistä vuosista!
Nyt tuntuu haikealta ja tyhjältä kaiken tämän jälkeen, mutta tiedän, että ratkaisu oli oikea. Mappe saa ansaitun "eläkkeensä" maastohumputtelijana, ja minä voin keskittyä varsani kanssa touhuamiseen, kunhan saan sen kotiin. Yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa...
Eipä minulla muuta, kiitos Mappe näistä vuosista!
<3 |
Kommentit
Lähetä kommentti