Minulla oli Niina Kirjorinteen valmennus lauantaina Kuikelolla. Neiti oli kiimassa ja valmennuksen ajan tuuli kamalasti mistä johtuen neiti oli ehkä huonoimmillaan mitä voi olla... Siitä huolimatta Niina kehui ettei neitiä uskoisi lämppäriksi ja että menisi hyvinä pätkinä jopa paremmastakin puoliverisestä! Neiti oli lähes koko valmennuksen ajan vastaan suunnilleen kaikkea mitä hältä pyysi... Kun piti taipua ravissa oikealle, tarjottiin käyntiä, koottua laukkaa, kiitoravia ym...
Tähän sitten Niina neuvoi että pitää tehdä vöistöjä ympyrällä ulospäin sekä asettaa ulos. Näin neiti joutuu keskittymään ja alkaa automaattisesti hidastaa. Tästä pyrimmekin tekemään meille työkalun jolla saadaan neidin hössötys pois huonoina hetkinä. Niina kehui etenkin Kuikelon liikkeiden laajuutta, tosin se sama laajuus pitäisi saada myös rentoon ja rauhalliseen tahtiin :D Sanoin että töitä vaatii mutta uskoo että Kuikelosta tulee vielä hieno peli!
Sitten Mappeen. Sen jalka on nyt reilun viikon ajan turvotellut samasta kohti jossa oli se aiempi hankosidevamma. Paljon pelkäsin että vamma olisi uusinut. Ell:än tullessa maanantaina ultraamaan ja todetessä että putkiluussa on murtuma ja mahdollisesti luunsiru(leikattava johon ei todellakaan varaa) oli tunnelma melko toivoton... Monet itkut kerkesin itkeä. Sitten samaisena päivänä myöhemmin klo 16 jälkeen klinikalla röntgenkuvissa ei näkynyt murtumaa ollenkaan! Voi sitä onnen kyynelten määrää! Ilmeisesti joku kolahdus on aiheuttanut luuhun patin joka turvotteli sitten jalkaa. Nyt Mappe viettää 3 viikkoa saikkua, jalkaa kylmätään ja siihen laitetaan penetrolia jonka jälkeen voi taas alkaa ratsastaa normaalisti :)
Kuikelo pääsi sitten eilen hyppäämään. Meillä oli taas kolmen askeleen linja sekä yksi ristikko-okseri joita tultiin muutama kerta. Pystyt linjalla olivat 70cm koska huomasimme että Kuikelo on parhaimmillaan jos hän vähän joutuu miettimään eikä voi vain keilata miniesteitä. Kummasti alkoi löytyä kontrolli ja jopa pystyjen välissä pystyi jarruttamaan. Lopuksi annoin neidin laukata täysiä ympäri kenttää palkkioksi hyvästä työstä. Voin sanoa että neiti oli ihan tohkeissaan koko ajan hypätessä ja etenkin sitten laukatessa! Laukkaaminen kun on hänelle vaikeaa suoralla niin parhaiten se vielä tässä vaiheessa onnistuu jos neiti saa mennä omaa tahtia(lue:täysiä). Mutta mikäs siinä, se kehittää neidin tasapainoa sekä samalla toimii palkintona, win-win :D
 |
| Liike alkaa suuntautua pikkuhiljaa oikein :) |
 |
| Kuskin pitäisi katsella istuntaa uusiksi..... |
 |
| Onnistuu se näköjään hieman kauempaakin :D |
 |
| Härpäke oli liian pelottava :D |
Tässä näitä kuvia katsellessa kyllä huomaa, että yli puolen vuoden mittainen hyppytauko on tehnyt hallaa istunnalleni... Estevalkkoihin mars, kunhan sellaisia saadaan Hurmalle!!
Kommentit
Lähetä kommentti